maanantai 13. elokuuta 2012

Välikuulumisia; Björk, Björk ja Björk

Huhhuh, ei ole tullut taas kirjoiteltua pitkään aikaan. Kesällä on ollut liikaa aikaa, eikä silloin saa yhtään mitään aikaiseksi. Ehkä yliopisto aiheuttaa sopivan paineen, jonka alla voi sitten päivitellä musiikkiblogiakin.

Kesä on ollut täynnä aivan uskomattomia keikkoja, joista jokaisesta olisin voinut kirjoittaa jotain. Jotenkin se sitten vain jäi, ja no, olenhan mä ollut töissä ja kaikkea. Levännyt! Mutta hitsi, Garden Partyt oli loistavat, rakastuin Kentiin ja syvensin rakkauttani Little Dragoniin ja Regina Spektoriin. Liimasin Charlotte Gainsbourgin perumisesta kertovan tiedotteen vessanpönttöön; siinä se on edelleen. Vielä enemmän kirpaisi kyllä Radioheadin peruminen! Voi jumalauta, no, onneks Berliinissä oli hauskaa muutenkin ja Julia Holterin ja Kira Kiran keikat oli ihan uskomattomia. Palautetuilla lippurahoilla aion ostaa uudet kengät ja skumppaa.

Koetin kovasti palauttaa mieleeni kaikkia kesän keikkoja, mutta kovassa Björk-darrassa se osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Jep, olin Flowssa kaikki neljä päivää ja koin aivan uskomattomia elämyksiä, sekä myös pieniä pettymyksiä. Joo, Bon Iver oli kaiken ylistämisen arvoinen, suoraan hyvien keikkojen oppikirjan ohjeilla rakennettu kokonaisuus ja kyllä, A Winged Victory For The Sullen oli juuri niin kaunista livenä kuin odotinkin. Joo, Korallreven ja Sin Cos Tan yllätti täysin keskeneräisyydellään. Kaikki hyvät ja huonommat hetket vuoden 2012 Flowsta jää kuitenkin tällä hetkellä puhtaasti jumalaisen Björkin varjoon. Harvoin mikään keikka jättää samanlaiset jäljet! Tietysti iso osa siitä syntyi nostalgian vaikutuksesta; Björksy kun on soinut levysoittimessa iät ja ajat. Äh, se hetki kun tuo lonkeroihin pukeutunut alien asteli lavalle oli kaikessa uskomattomuudessaan täy-del-li-nen. Biophilian biisit soi mitä oudoimmilla soittimilla tosi kauniisti ja friikit taustavideot tuki niitä joskus erittäinkin onnistuneesti. Parhaat hetket koettiin kuitenkin vanhojen klassikoiden uusioversioissa. Olisiko kukaan odottanut muutama vuosi sitten kuulevansa Possibly Mayben soitettuna... Tesla coililla?

Koin elämäni isoimmat reivit Björkin eturivissä, kun Declare Indepencence kajahti soimaan Pussy Riotille omistettuna ja nenän edessä hehkui oikeita salamoita. Olispa koko elämä yhtä Björkin keikkaa. Heti kun palaan täältä pilvilinnoista, kerään ylpeyteni ja alan taas kirjoittaa asiantuntevaa ja kriittistä musablogia. Jos olisin cool niin tietysti esittäisin pettynyttä, koska mikään ei oo just nyt muodikkaampaa kuin dissata Björkin Flow-keikkaa. Mutta meitsi pistää nyt kuitenkin Biophilian soimaan, hahaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti