Moi!
Se olisi sitten jäätävän, ensimmäisen blogitekstin paikka. Olen 19-vuotias miehenalku Helsingistä, ja kuuntelen musiikkia. Paljon musiikkia. Jos minulle antaa muutaman lasillisen punaviiniä ja minkä tahansa bändin nimen, niin saa varautua pitkiin, suullisiin esseisiin joissa yleensä on kyse hyvien ajatusten surkeasta ulosannista. Niinpä sitten vihdoin hoidin itselleni jonkin muun kanavan tähänkin.
Mutta miksi ihmeessä taas uusi musiikkiblogi? Aika ei voisi olla epämuodikkaampi, sillä jokainen varteenotettava bloggaaja on jo vakiinnuttanut paikkansa internetin syövereissä. Koetan kuitenkin uiskennella joukkoon hieman erilaisena tapauksena. Minun tarkoitukseni ei ole esitellä lyhyesti kuumimpia indienimiä ennen muita, saati sitten pisteyttää uutta musiikkia millään lailla. Otan vaatimattomaksi tavoitteekseni kirjoittaa itselleni tärkeistä levyistä - olkoon musiikki sitten juuri ilmestynyttä tai ikivanhaa. Okei, pääpainon taidan kuitenkin pitää uudemmassa musiikissa.
Haluan siis kertoa, mitä musiikki merkitsee minulle. Ja tarkemmin ilmaistuna, mitä jokin tietty levy merkitsee minulle. Olen aina nauttinut musiikkini levyllisinä - olen erittäin huono jumittumaan yhteen biisiin. Vaikka löytäisinkin netistä hyvän biisin aloittelevalta bändiltä, on minun vaikea tarttua siihen ja niinpä päädyn odottelemaan debyyttilevyjä kieli pitkällä. Aine koostuu atomeista ja musiikki levyistä?
Yleensä on aika suuren luokan emävale sanoa "kuuntelen ihan kaikenlaista musiikkia", ja niin kai munkin tapauksessa. Noinhan mä aina sanon. Suurimmalta osalta se pitääkin paikkaansa - levylautasella pyörii usein peräkkäin perusällöindietä, karjumispunkkia ja klassista viulukonserttoa. Sanotaanko nyt, että ihan lähimpänä sydäntäni on, no, se perus indie, mutta myös kaikenlainen progeilu. Raskaalla musiikilla on varmasti jonkinlainen jalansijansa tässäkin blogissa. Olen oikeasti avoin kaikenlaiselle!
Koko kuvaus näyttää uudestaan läpi luettuna kovin eeppiseltä ottaen huomioon, että tätä luultavasti lukee minä ja muutama kaverini (ellei tämäkin arvio ole liian optimistinen). No, 98% internetin blogeista on varmasti ihan terapiakäyttöön? Ja niin tämäkin. Tykkään kirjoittaa jonkin sortin esseitä ja paneutua syvälle musiikkiin. Keskustelu on myös aina mukavaa, joten hyppää mukaan!
Törmäillään,
Juuso
Laidasta laitaan! MITÄ LAITETAAN? :D
VastaaPoistaHip hei, tää on hyvä. Bloggailu kaiken muun kirjoittamisen ohessa on nastaa puuhaa, jos vain aikaa riittää. Hiljainen blogi on paska blogi, älä sorru siihen. Itsekin taitaa olla aika taas ryhdistäytyä, öhöm. Onnea uudelle blogille & mielenkiintoisia musaelämyksiä toivottaa serkku pohojosesta!
VastaaPoistaOi kiitos! :---D joo, yleensä innostun kaikesta ensin hirveästi ja sitten se innostus kuoleekin - mutta nyt mulla on muutama potkija jotka pitää huolen että tämä blogi pysyy pystyssä! Ja suunnittelin tätä muutenkin jo jonkin aikaa, joten LUPAAN kirjoitella omaan epätasaiseen tahtiini!
VastaaPoista(Kröhöm pitäisi kirjoittaa yks lehtijuttu josta kuitenkin maksetaan palkkaa mutta jotenkin silti käytän kaiken ajan levyarvosteluihin...)
No mutta. Puserrat sen palkallisen jutun sitten deadlinetuskissa, viimeisen illan -taktiikalla. Älä tee koskaan mitään, minkä voit siirtää huomiselle! ;)
VastaaPoista