Arrange - Five Years With The Sun (2012)

Minua syyhyttäisi kovasti kirjoittaa joistakin nuoruuteni henkilökohtaisista klassikkolevyistä - vaikkapa Mewin, Bloc Partyn tai Porcupine Treen albumeista riittäisi juttua loputtomiin. Sen aika ei kuitenkaan ilmeisesti koita koskaan, koska uusia toinen toistaan odotetumpia levyjä ilmestyy nyt kuin liukuhihnalta. Siksi bloginikin on päivittynyt odotettua nopeammin, ja voin kerrankin olla ylpeä itsestäni… Ja woop woop, eihän minun ole tarvinnut aivan itselleni terapiakirjoittaa! Ei tällä blogilla mihinkään huikeisiin katsojamääriin tähdätä, mutta tämäkin lukijakunta pitää motivaatiota hyvin yllä. Se ikään kuin luo kuvitteellisen ja erittäin viitteellisen ajatuksen jonkinmoisesta deadlinesta. Kiitoksia ihmiset!

Mutta joo, tällainen väliaikapäivitys tähän väliin. Seuraavaksi on luvassa juuri sellaisen uuden levyn esittely, joka estää minua kirjoittamasta Bloc Partysta. (Logiikka on tietysti selvä: Jos kirjoitan vuosia levyn ilmestymisen jälkeen, se on vain coolia, mutta kuukausi ilmestymisen jälkeen? Silloin olen vain nolo ja suhteellisen paska musabloggaaja.) Ja nyt vihdoinkin itse asiaan.

Hämyisä lo-fi -estetiikalla varustettu syntikkamusiikki on ollut lähiaikoina kovassa huudossa. Se on kaikesta näennäisestä helppoudestaan huolimatta vaikea tyylilaji. Sumussa ja tunnelmassa on helppo peittää virheet ja tehdä musiikista tasapaksua, mutta oikea erottuminen vaatii myös ihan oikeaa biisimateriaalia. Itse ainakin olen huomannut, että tämä tyylilaji synnyttää ennätysmäärän bändejä "ihan ok"-kategoriaan. Muutama erikoisempi tapaus on kuitenkin pystynyt synnyttämään umpitylsistä aineksista omannäköisen universuminsa - omat suosikkini ovat Perfume Genius ja Arrange, joista jälkimmäinen julkaisi hetkinen sitten EP:n nimeltä Five Years With The Sun.

Arrangen aikaisempi kokopitkä Plantation koostui lyhyistä, tummista tunnelmapaloista, joita oli joskus vaikea mieltää kappaleiksi. Oli mahdotonta nostaa mitään osaa siitä muiden yläpuolelle - oikea tapa kuunnella Arrangen musiikkia oli pistää levy soimaan ja kuunnella alusta loppuun. Five Years With The Sun on seitsemän biisin EP-mitassaan hyvin erilainen tekele. Se on nimensä mukaisesti aurinkoinen ja enimmäkseen elämäniloinen. Ehdottomasti se on paljon edeltäjäänsä biisikeskeisempi, eikä mistään sen kummemmasta kokonaisuudesta voida puhua.

Seitsemään kappaleeseen mahtuu paljon erilaisia äänimaisemia. Streams / At Night aloittaa EP:n Arrangen mittapuulla vauhdikkaasti - leijuvat ja leikkisät taustat on kuin tehty raukeisiin kesäiltoihin. Yhtäkkiä sukelletaan kuitenkin takaisin Plantationin pohdiskeleviin tunnelmiin. Gone With The Snow ja Airplane Notes ovat kauniita ja raukeita tunnelmavetoisia kappaleita. "We're gone with the snow and we are not coming back at all" -lause tiivistää niiden tunnelmaa paremmin kuin hyvin. Juuri kun kuulija on tuudittautunut lumisen utuisaan tunnelmaan, vetäisee Cure hänet takaisin pohjalle. Vahvasti käsitelty lauluääni vetäisee kuulijan mukanaan insomniaan ja epätoivoon - "I'll wait for you with my eyelids open". Cure muodostaa EP:n keskiön, polttopisteen, johon ajaudutaan, mutta josta myös edetään.

Two Garden Children on kahden rakastavaisen koskettava vuoropuhelu - kuulostaa kliseisen nynnyltä, mutta onnistuu luomaan aidon tunnelman joka jää taatusti kummittelemaan unettomiin öihin.

"Hide from me", he says.
"This won't go away
I've tried to mend every scar every day
but at most my hands bleed
and my eyes turn red
they call me things and get in my head"



Mnt. Rainier nostaa tunnelman yhä sumuisammaksi, mutta Sun Showers luo valonsäteitä sen läpi ja poistaa usvan lopulta kokonaan. Se lopettaa teoksen ansaitsemaansa, varovaisen onnelliseen tunnelmaan. Onnellisuus on juuri sitä nuoruuden haparoivaa sorttia, sitä, josta ei uskalla täysillä pitää kiinni. "There's a glow and I can feel it - deep below the hollow point of me."

Arrange on Bandcamp-sivunsa mukaan julkaissut jo viisi teosta, mutta minä olen tutustunut niistä vasta kahteen uusimpaan. Plantation tarjosi syksyistä masennustilaa ja Five Years With The Sun hiljalleen heräävää, keväistä valoa. Mikä vuodenaika seuraavaksi? Tämän musiikin suurin kompastuskivi on taustamusiikiksi hiipuminen. Fiilistelymusiikki on ihan arvokas asia sekin, mutta kyllä Arrangessa on ainesta paljon enempäänkin. Vaikka kappaleisiin olisi vaikea tarttua, niin antakaa niille mahdollisuus, sillä Arrange-taiteilijanimen takaa löytyy tarina. Tarina, joka ei nojaa pelkästään makuuhuonefiilistelyn nuhjuiseen puoleen, vaan jolla on oikeasti jotain annettavaa rauhallisen konemusiikin saralla.