Musiikkia täällä ja siellä

Kuuntelin äskettäin Helsingin uudehkossa Musiikkitalossa Mahlerin yhdeksännen sinfonian Radion sinfoniaorkesterin esittämänä. Akustiikka oli mitä mainioin, se päästi musiikin tunkeutumaan ihoni jokaiseen huokoseen. Puolitoista tuntia kestävä kappale kävi läpi koko tunnekirjon varovaisesta onnellisuudesta kaiken kaatavaan raivoon ja muistutti minua osuvasti siitä, mihin ylipäätään tarvitsen musiikkia. Tuntemiseen.

Kaikista taiteenmuodoista musiikki on aina koskettanut itseäni eniten. Jossain takaraivossani olen varma siitä, että Jyväskylästä Helsinkiin muuttaminen tapahtui paljolti kasvavan levykauppa- ja keikkatarjonnan johdosta. Erilaisia keikkoja mainostetaan kaduilla, Elielinaukio on vuorattu mitä värikkäämmillä bändijulisteilla! Esiintymislavojakin on Helsingissä ties kuinka paljon, aina baarien hämyisistä nurkkauksista Hartwall-areenaan ja siihen kuuluisaan Musiikkitaloon asti. Jyväskylässä mahdollisuudet livemusiikkiin (saati levydivareihin) ovat hieman rajallisemmat. Yhdet parhaimmista konserttikokemuksista Jyväskylässä olenkin kokenut kaupunginteatterilla, jonka musikaalien taso on aina ollut erittäin korkealla.

Ehkä musiikki on suuremmissa kaupungeissa näkyvämpää, ja jos nyt ei muuten, niin ainakin katusoittajien muodossa. Ruoholahden metroasemalla joka aamu harmonikkaa soittava miekkonen repii uniset hermoni riekaleiksi aina uudestaan ja uudestaan! Toimiiko Jyväskylän keskustan pieni koko huonot katusoittajat suodattavana tekijänä? Parhaat katusoittajat osaavat herättää tunteita; eräs parrakas mies oli rakentanut Helsingin Keskuskadulle valtaisan rakennelman kosketinsoittimista ja päräytti ilmoille tuomionpäivän säveliä. Musiikki julkisilla paikoilla hukkuu usein liikenteen meluun, mutta saa aina silloin tällöin pienen hymyn kasvoille.

Mikä sitten on kaikista paras paikka kokea musiikki? Itselleni se taitaa edelleen olla Jyväskylän Lutakko, jossa olen saanut monet kerrat kokea mitä raivokkaampia live-esityksiä. Suomen parhaaksi keikkapaikaksikin valittu Lutakko on sopivan intiimi rauhallisille keikoille, mutta sen nuhjuisuus tarjoaa erinomaiset puitteet raskaammallekin musiikille. Siellä musiikki voi aiheuttaa suuriakin tunnekuohuja, ja usein vieläpä fyysisen ihmiskontaktin tukemana - kiitos sinne tänne huitovien käsien ja kyynärpäiden. Silloin tällöin ainoa oikea tapa kuulla musiikkia onkin lentää tanssilattian puolelta toiselle valtaisan kitarasoolon lennättämänä.