Voisipa jokaisen harmaan maanantain pelastaa kauniilla harppumusiikilla! Kaikenlaisen työnhaun ja elämästä stressaamisen pystyi hetkeksi unohtamaan Tavastialla, jossa olikin tällä kertaa hieman intiimimpi tunnelma. Opin lapsena vihaamaan maanantaipäiviä Karvisen myötä, mutta se ei ollut tainnutkaan kuulla Active Childista.
Lausuttakoon heti tähän väliin kiitokset Nuorgamille, joka kilpailullaan tuki köyhän ihmisen kulttuurielämää lahjoittamalla liput tätä iltaa varten.
Lämmittelemässä varsinaista harppuaktia on haparoiva Barry Andrewsin Disko, joka soitti kotikutoista, elektronista poppia. Tein itselleni lupauksen, ettei tässä blogissa lytätä musiikkia, sillä yleensä kaikki tarvitsee vain oikean aikansa ja paikkansa; ja nyt ei kyllä tavoitettu millään tasolla kumpaakaan. Kaikesta vuosia jatkuneesta hypestä huolimatta en vakuutu ollenkaan muka-söpöstä lauluäänestä ja itsetarkoituksellisen erilaisista sanoituksista. Äh. Paljon kertoo se, että pienen virheen tehdessään artisti naurahtaa mikrofoniin, mutta saliin laskeutuu kiusaantunut hiljaisuus. Haluaisin niin kovasti pitää tästä! Jalkani vipattaa muutamassa tanssittavammissa kohdissa, mutta muuten keskityn odottamaan lavalle Patti Grossia, jonka lauluääni onkin sitten aivan omasta universumistaan.
Kolmen hengen kokoonpanolla lavalle asteleva Active Child aloittaa keikan oivallisesti tunnelmapalalla You Are All I See. Ei mene montaa sekuntia unohtaa olevansa suht tyhjällä Tavastialla maanantai-iltana - harppu ja nokkamies Patti Grossin falsetti kun kuulostavat livenä aivan käsittämättömän hyviltä ja saavat totisesti unohtamaan tämän maailman. Eteerisen kauneuden jälkeen tarjoillaan seuraava kappale kokopitkältä levyltä, High Priestess. Se muuttaa nuhjuisen rock-klubin värikkääksi katedraaliksi ja yhdistää vanhanaikaisen melodian moderneihin biitteihin ja värisyttävään falsettiin.
Läpi keikan valokeilassa on Patti Grossin lisäksi erityisesti rumpali Brennan Rhodes. Hän toimittaa Grossin kappaleiden kieroutuneet rumpukuviot tunteella ja eläytyen. Oma rytmitajuni on huonompi kuin tietämykseni jääkiekosta, joten en voi kuin tuijottaa mykistyneenä miestä, joka hoitaa rumpukoneen tehtävän loisteliaasti ja luo siten livetilanteeseen lisää syvyyttä. Sillä vaikka harppu onkin Active Childin musiikin kenties näkyvin osa, niin vasta Rhodesin rummut potkivat kappaleet oikeasti eloon.
Välispiikit ovat söpön ujoja, mutta lavaesiintyminen kuitenkin varmaa. You Are All I See -pitkäsoitto soitetaan lähes kokonaan; omiksi kohokohdikseni nousivat Patti Grossin How To Dress Well -imitaatio Playing Housessa sekä hämmästyttävän hienosti livenä toimiva Ancient Eyes. Kokoonpano saa vähillä instrumenteilla aikaan suuria tunnevyöryjä - eikä vain surua tai iloa, vaan todella outoja ja alkukantaisia tunteenkaltaisia. Mutta isompia. Kuunnelkaa vaikkapa loistava instrumentaali Ivy, ja tuntekaa jotain, mitä ette olisi koskaan osanneet tuntea ilman tätä kappaletta.
Herään transsista vasta encoren When Your Love Is Safeen, enkä ole ainoa, sillä yleisö puhkeaa vihdoin tanssimaan. Curtis Lane -EP:n suoraviivaisempaa menoa edustava kappale kuuluu omiinkin suosikkeihini, joten pistän jalkaa vähän toisen eteen. Noin. Minullahan on oikein mukavaa vaikka on maanantai! Mitä loistavinta todellisuuspakoilua siis.
Kuvista vastaa jälleen kerran Arttu Manninen, jonka Instagram-muokkaustaidot saavat jälleen kerran kaunistuttaa tätä blogia! Huomenna suuntaan Grouperin keikalle, ja silloin lupaan ottaa mukaani edes pokkarin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti